|
|
AJANKOHTAISTA - Favénin vieraana
Museossamme on esillä taidemaalari Antti Favénille kuulunut maalausteline, jolla vierailee teoksia Hiekan taidemuseon kokoelmista.
Yrjö Antti Favén (20.5.1882 Helsinki–17.10.1948 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen taidemaalari. Favénin vanhemmat olivat yliopistonlehtori Oskar Favén ja Ida Bertha Hildegard Hjelt. Hän pääsi ylioppilaaksi 1900 ja opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1900–1901 sekä Pariisissa 1902–1913. Favén osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosina 1902–1909, ja hänen töitään oli esillä myös ulkomaisissa näyttelyissä Ruotsissa, Tanskassa, Italiassa, Unkarissa ja Itävallassa. Favén maalasi erityisesti muotokuvia sekä maisemia ja laatukuvia, mutta myös pilapiirroksia. Hän asui Ruotsissa vuodesta 1939 alkaen.
|
Hugo Backmansson: Omakuva, 1922
50 x 38,5 cm, öljy kankaalle
Värikkään elämän elänyt Hugo Elias Backmansson (1860–1953) syntyi Paimiossa. Hän kävi Turun piirustuskoulua vuosina 1870–73 opettajanaan mm. Robert Wilhelm Ekman. Backmansson lähetettiin Haminan kadettikouluun, josta hän valmistui vänrikiksi. Haminan jälkeen alkoi Backmanssonin pitkä ura Venäjän armeijassa. Hän aloitti opiskelun Pietarin taideakatemiassa 1894 ja valmistui sieltä taistelumaalariksi 1899. Hän oli myös Pariisissa vuonna 1896 taistelumaalari Paul-Emile Boutignyn (1854-1929) opissa.
Vaikka taiteen ja armeijan maailmat vaikuttavat hyvinkin erilaisilta, Backmansson yhdisti ne varsin onnistuneesti. Hän on ainoa Suomessa syntynyt venäläisen taistelumaalarikoulutuksen ja -kokemuksen saanut taiteilija. Backmansson asui Pietarissa lähes 30 vuotta palvellen tsaarin armeijassa sekä taistelumaalarina että upseerina junkkarikoulussa. Hän oli myös hyvin haluttu muotokuvamaalari Pietarin skandinaavien keskuudessa.
|
 |
Backmansson solmi ensimmäisen avioliittonsa Pietarissa vuonna 1887 laulajatar Lydia Grüneisenin kanssa. Juuri ennen Venäjän vallankumousta vuonna 1917 keisari Nikolai II nimitti hänet Venäjän taistelumaalareiden johtajaksi. Pian nimityksen jälkeen hän palasi Suomeen.
|
Palattuaan Suomeen Backmansson kierteli pitkään maata tehden muotokuvia, minkä jälkeen hän matkusti useaksi vuodeksi Pohjois-Afrikkaan, jossa hän oleskeli pääasiassa Marokossa. Afrikasta Backmansson löysi etelän kirkkaan valon ja sen synnyttämät voimakkaat väri- ja varjokontrastit. Valon ja värin lisäksi häntä kiinnostivat uudet aiheet, joita Afrikan pohjoisosa tarjosi. Hugo Backmansson onkin erityisen tunnettu Pohjois-Afrikkaa esittävistä maalauksistaan. Vuonna 1908 Backmansson solmi uuden avioliiton Tangerissa asuvan englantilaisen lääkärin tyttären Belle (oik. Beryl) Wheelerin kanssa.
|
|
 |
Luonteeltaan iloinen ja elämänmyönteinen Backmansson tunnettiin lempinimellä "Bacchus". Hän oli innokas shakinpelaaja, ja hänen sydäntään lähellä oli myös musiikki. Piippu ja sikari kuuluivat oleellisesti hänen olemukseensa.
Vuonna 1920 Backmansson asettui perheineen asumaan Helsinkiin, joskin hän palasi vielä usein Pohjois-Afrikkaan. Hän maalasi Suomessa 1920-luvulla paljon muotokuvia. Myös vastaperustettu Suomen Puolustusvoimat työllisti taiteilijaa tilaamalla häneltä Suomen Sotavoimia esittelevän kirjan kuvituksen (1924). Hugo Backmansson kuoli ateljeeasunnossaan Lallukassa vuonna 1953.
Hiekan taidemuseon kokoelmissa on Backmanssonilta Omakuvan lisäksi Silmälääkärien kokous -öljymaalaus vuodelta 1913 sekä vuonna 1927 maalattu näkymä Helsingin kauppatorilta, jonka Kustaa Hiekka hankki kokoelmiinsa maaliskuussa 1928. |
|
![]()
|
|
